Kuva: Vesa Kyllönen
Television ajan lapset muistanevat veljekset myös Suomen ensimmäisenä kokoillan animaatioelokuvana (1979). Siinä käytetyistä kuvista ohjaaja Riitta Nelimarkka sommitteli sittemmin myös lastenkirjan (Seitsemän veljestä, Tammi, 1980).
Kuva: Vesa Kyllönen
Lapsille – tai lasten kasvattajille – Seitsemän veljestä on toisinaan ollut perin rönsyilevä romaani. Valistuksen julkaiseman lyhennelmäpainoksen (1944) esipuheessa Eero Salola perustelee tarpeen: tarkoitus on antaa kokonaiskäsitys kirjan juonesta ja ”tarkoituksesta”, koska ”lapsien ymmärtämättömyyden tähden” osa kohdista voi tuntua kovin oudoilta.
Niinpä esim. kiroussanat, viinanviljely ym. selittyjä kaipaavat kohdat ovat tässä lapsille tarkoitetussa johdannuslyhennelmässä jääneet pois – myöhemmällä iällä luettaviksi.
Ymmärrettävästi karmiva sisäkertomus Kalveasta immestä on tästä syystä jäänyt pois.
Kuva: Vesa Kyllönen
Filmikelalle Seitsemän veljestä tallentui ensi kertaa vuonna 1939. Ilmari Wilhon ohjaama elokuva poiki nopeasti kaksikin eri painosta, nimittäin lyhyemmän kuvateoksen ja filmikuvapainoksen. Jälkimmäisen lauseessa kustantaja toteaa:
Käsillä olevassa teoksessa on pyritty yhdistämään tekstiluenta filmikuvien rikkaaseen maailmaan ja siten antamaan mahdollisuus lukijalle elävöittää omalla mielikuvituksellaan lukemaansa.
Kuva: Vesa Kyllönen
Luovempiakin lastenkirjatulkintoja Seitsemästä veljeksestä toki on. Kiven juhlavuonna julkaistu Tuija Kuparisen Jukolan veljekset karkuteillä (WSOY, 1984) kuvaa romaanin ensimmäisen luvun keskeisen ”poikkeaman” kuvakirjan muodossa. Uudempien sukupolvien ensikosketus Kiven klassikkoon lienee puolestaan Mauri Kunnaksen iki-ihana Seitsemän koiraveljestä (Otava, 2002).