Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikausia haaveissa ollut arkisto- ja kirjastomakasiini valmistui keväällä 2022. Kirjaston kokoelmien osalta se merkitsi varastokokoelmien saattamista neljästä eri osoitteesta yksiin maanalaisiin tiloihin eli laajoja muuttoja, kosolti suunnittelua sekä monilta osin myös kokoelmien kunnon seikkaperäistäkin arviointia. Tästä syystä muuttotöitä edelsi konservoinnin ammattilaisten tekemä kuntokartoitus, mitä sitten muuton yhteydessä pyrittiin hyödyntämään.
Syksyn 2022 verkkonäyttely kuvaa tekemiämme kokoelmatöitä ja paljastaa, millaisia kerroksia myös kunnon puolesta SKS:n kirjaston kokoelmissa on.
Konservointia SKS:n kirjastossa
Kokoelmanhoidon ja konservoinnin tarpeeseen on havahduttu SKS:n kirjastossa viimeistään 1980-luvulla. Tuolloin aloitettiin kirjaston kokoelmien arvokkaimpiin osiin kuuluvan Vanhan Fennican, siis ennen vuotta 1809 julkaistun suomenkielisen kirjallisuuden kokoelman konservointi. Työtä jatkettiin projektirahoituksella myös 1990-luvulla.
Koska Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla ei ole ollut palkattua konservaattoria, on joidenkin kokoelmien osalta – esimerkiksi karttojen – kuntokartoitusta, puhdistusta ja korjauksia tehty sittemmin esimerkiksi EVTEK:in (nyk. Metropolia-ammattikorkeakoulu) paperikonservoinnin opiskelijoiden harjoitustöinä. Konservointi kysyy näet rahaa ja erityisosaamista, ja siksi SKS:nkin on täytynyt turvautua erilaisiin yhteistyöratkaisuihin.
2000-luvun alussa kirjasto solmi esimerkiksi viisivuotisen sopimuksen Tarton yliopiston kanssa, ja sen tiimoilta Tarton yliopiston kirjaston konservointiosasto kunnosti Vanhan Fennican aineistoja ulkopuolisen rahoituksen turvin. Vanhan Fennican pienpainatteiden konservointihanke toteutettiin puolestaan vuonna 2007 yhteistyössä Kansallisarkiston konservoijan kanssa.
Hankkeen päätyttyä kirjastossa on keskitytty oman henkilökunnan voimin ennen muuta ennaltaehkäisevään konservointiin sekä aineiston suojaamiseen, sikäli kun siihen on ollut resursseja. Tuolloin myös ajateltiin, että varsinainen konservointityön suunnittelu aloitettaisiin vuoden 2010 jälkeen, kun makasiiniin liittyvät tila- ja asiakaspalvelusuunnitelmat ovat hahmottuneet. On kuitenkin vienyt vielä kymmenen vuotta ennen kuin tähän suunnittelutyöhön on lopulta saatu mahdollisuus tarttua. Pohjatöitä voitiin toki tehdä ennen makasiiniakin, sillä esimerkiksi vuoden 2004 laajan karsintaprojektin yhteydessä laadittiin jo alustavia arvioita jäljelle jäävän kokoelman konservointitarpeesta.
Aktiivinen konservointi on kallista ja aikaa vievää. Jo sellaista suunniteltaessa joudutaan ottamaan monia eri tekijöitä lukuun: onko konservoitava aineisto kirjaston kokoelmien ydintä? Millaisessa kunnossa tuon kokoelman kirjat ovat? Millaisissa tiloissa konservoitavia aineistoja voidaan käsitellä? Aktiivista konservointia suunnitellessa on huomioitava myös aineistojen luonne käyttöesineinä.
Pääasiassa kirjaston kokoelmatyö on ollut konservoinnin osalta juuri ennaltaehkäisevää. Se tähtää aineistojen käyttöiän pidentämiseen parantamalla kirjojen säilytysolosuhteita sekä suojaamalla aineistoja asianmukaisesti. Pienpainatteita on esimerkiksi siirretty happovapaisiin ja umpinaisiin koteloihin, ja huonokuntoisia kirjoja sidotettu sitomoissa. Käytännössä kirjoja voidaan myös joutua siirtämään etukäteen tilattavaksi lukusaliaineistoksi. Näiltäkin osin opissa on variksenpoika tuulessa: oikeanlaisten säilytys- ja käsittelyolosuhteiden sekä oikeanlaisten suojausmateriaalien ymmärtämiseksi tarvitaan säännöllistä perehdytystä.
Muuton suunnittelua
SKS:ssa oli jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien kaavailtu maanalaista makasiinitilaa arkisto- ja kirjastoaineistoja varten. Kirjastossa muuttosuunnittelua ja laskelmia tulevaa varastomakasiinia varten oli siis tehty jo aikaisemmin, mutta toden teolla työ käynnistyi alkuvuodesta 2020, kun rakentamisen aloituksen ajankohta varmistui. Tällöin mittanauhat alkoivat viuhua kiivaasti, sillä kaikkien kirjaston varastokokoelmien hyllymetrimäärät tarkistuslaskettiin.
Muita muuttoa valmistelevia toimenpiteitä olivat esimerkiksi vuosien varrella kertyneiden epäselvien aineistokokonaisuuksien setviminen ja kirjaston mikrofilmien sekä kuva- ja karttakokoelman inventointi.
Suunnitteluvaiheessa sovittiin myös, mitä osia kirjaston avokokoelmista on tilan täyttymisen vuoksi siirrettävä lähivuosina uuteen makasiiniin. Varastosiirtoja tehtiin jo ennakoivasti joidenkin kokoelmien osalta. Makasiinin valmistuessa kirjaston muuttavia varastoaineistoja oli hieman yli kahden kilometrin tai reilun 100 000 kirjan verran neljässä eri osoitteessa.
Kirjaston kirjojen hyllytyssuunnitelman laatiminen alkoi puolestaan syksyllä 2021. Varastokirjat on luokitettu noin 500:an aakkoselliseen pää- tai alaluokkaan, eli signumiin. Jokaiselle signumille suunniteltiin nyt hyllypaikka, missä otettiin huomioon hyllyluokan kirjojen määrä, tuleva kartunta eli kasvu kymmenessä vuodessa sekä yksittäisen kirjan fyysinen koko. Hyllytyssuunnitelman teko olikin melkoista tetristä!
Kuntokartoitus
Syksyllä 2021 aloitettiin myös kirjaston arvo- ja erikoiskokoelmien sekä valittujen keskeisalojen varastokokoelmien kuntokartoitushanke. Kuntokartoituksen tekivät Museoiden Hankintakeskus Oy:n paperikonservaattorit.
Kartoitustyön tavoitteena oli selvittää valittujen kokoelmien yleinen kunto ja tarvittavat ennaltaehkäisevän konservoinnin toimenpiteet. Tavoitteena oli myös selvittää, mitä muuttosuunnittelussa ja tulevassa säilyttämisessä on otettava näiden kokoelmien osalta huomioon.
Kuntokartoitus osoittautui äärimmäisen tarpeelliseksi. Se avasi silmämme jatkuvan ja systemaattisen kokoelmanhoidon merkityksellisyydelle sekä eritoten ennaltaehkäisevän konservoinnin - eli muun muassa asianmukaisen kirjojen suojaamisen ja säännöllisen puhtaanapidon - tärkeydelle. Varastoissa olevat aineistot olivat joiltain osin päässeet huonoon kuntoon.
Yleisen huonokuntoisuuden lisäksi kokoelmia havaittiin vaivaavan pahaenteiseltä kuulostava ilmiö nimeltä punakato eli red rot. Punakato on nahan vaurio, jossa nahan pintakerros muuttuu pulverimaiseksi ja pöliseväksi. Punertava nahkapöly on erittäin sotkevaa ja saattaa ärsyttää ihoa ja hengitysteitä. Vauriota esiintyy erityisesti nahoissa, jotka on valmistettu 1850-luvulta 1900-luvun alkuun. Punakadon muutokset nahassa ovat peruuttamattomia, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa ja pysäyttää asianmukaisilla säilytysolosuhteilla ja konservoinnilla. Konservointitoimenpiteillä vakautettunakin punakatoa ”sairastavan” kirjan kunto on heikentynyt ja sen käsittelyssä täytyy olla varovainen.
Punakadon tunnistaa kirjan nahkakannesta irtoavasta punaruskeasta pölystä.
Kuntokartoitus valmistui alkuvuonna 2022. Tulosten perusteella laadittiin suunnitelma muuttojen yhteydessä tehtävistä aineistojen suojaustoimenpiteistä. Punakatoiset kirjat päätettiin poimia joukosta odottamaan myöhempää käsittelyä. Konservaattoreita konsultoitiin myös muuton ja kirjojen pakkaamisen käytännön järjestelyissä.
Syynättyjä kokoelmia
Alkuvuonna 2022 toteutetussa kuntokartoituksessa erityistä huomiota kohdistettiin ymmärrettävästi vanhimpiin ja arvokkaimpiin osiin kirjaston kokoelmia. Kaiken kaikkiaan arvioitiin 18 eri hyllyluokkaa, mutta keskeisimpiä, ja muutonkin kannalta tärkeimpiä olivat
Kuva: Emmi Kaartinen.
Syyni kannatti. Paljastui näet, että aineisto oli joiltain osin kostunut ja likaantunut, mutta syitä tälle voidaan vain arvailla: hyvin mahdollista on, että esimerkiksi lika on voinut tulla kirjoihin jo ennen tilaan – suljettuun varastoon – viemistä. Joukossa oli tästä syystä paitsi punakatoisia myös sotkuisia, jossain vaiheessa hiukan homeellekin altistuneita kirjoja.
Paljastui myös, että konservointikin elää ajassa: esimerkiksi osa arkkiveisujen sidoksista on tehty 1800-luvulle ominaiseen tapaan, sen aikaisen arkistoinnin tarpeita varten, ja siksi samoissa kansissa saattoi olla hyvinkin eri kunnossa olevaa materiaalia. Niin ikään joitain aineistoja oli suojattu, mutta materiaalein, joiden on myöhemmin havaittu vahingoittavan kemiallisesti kirja-aineistoja.
Kulttuurien tutkimuksen ulkomaista arvokokoelmaa on puolestaan tilasyistä jouduttu säilyttämään väärissä olosuhteissa. Avohyllyissä olevat kirjat ovat altistuneet luonnonvalolle ja kadulle avautuvat ilmastointiaukot ovat olleet liian likellä.
Mutta kuuluu aineistoon myös paljon 1800-luvun puolenvälin kirjallisuutta, johon eivät aina edes optimaaliset säilytysolosuhteet auta. Tuolloin paperi on näet ollut pääsääntöisesti heikkolaatuista, koneellisesti valmistettua selluloosaa, ja ajan oloon se kellastuu, tummuu, repeilee ja haurastuu, säilytettiin kirjaa miten hyvin vain tai käytettiin kirjaa eli ei.
Lian, kosteuden, paperin haurastumisen tai kellastumisen lisäksi voi kirja kuin kirja, niin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa kuin muualla, kohdata muitakin vauriotekijöitä. Erilaiset tuholaiset houkuttuvat kirjojen sidosliimoista ja nahkakansista, rautagallusmuste syövyttää paperia, ja ymmärrettävästi kirjat myös kolhiintuvat ja rikkoutuvat käytössä.
Hyllyihin ja kirjojen väliin pesiytyy, ehkäpä unohtuu, myös erilaisia lippusia ja lappusia sekä paperiliittimiä ja niittejä. Tällaisten vauriotekijöiden minimoiminen kuuluu toki kirjaston kokoelmanhoidon perusteisiin.
Suuri muutto
Kuntokartoitus valmistui juuri parahiksi itse varastokokoelmien muutolle. Kirjaston varastokokoelmat muutettiin kesä-elokuun 2022 aikana, ja aikataulu venyi hieman suunnitellusta, sillä makasiinien valmistuminen viivästyi jonkin verran.
Muuttotöistä vastaavan tietoasiantuntijan avuksi rekrytoitiin sekä paperikonservaattori että korkeakouluharjoittelija. Molemmat kiinnittivät huomiota samaan erityispiirteeseen SKS:n kirjaston varastokirjoissa:
” SKS:n kirjaston kokoelmien erikoisuutena varastokokoelmista löytyy rinta rinnan vanhoja, 1700-luvun pergamenttikantisia kuin kiiltäviä 1900-luvun lopun kirjoja.”
- konservaattori Emmi Kaartinen
”Kokoelman monikerroksisuus teki vaikutuksen sekä vähän kauhistutti. Kirjoja läpikäydessä uusien kirjojen seassa saattoi hyllyssä piilotella (konservointia kipeästi kaipaava) kirja 1500-luvulta. Museoalalla aiemmin työskennelleenä kirjastokokoelman vanhimmat osat toivat elävästi mieleen museokokoelmat.”
- korkeakouluharjoittelija Enni Lappela
Varastokokoelmien imuroinnin, muuttolaatikoihin pakkaamisen sekä uuteen varastoon hyllyttämisen suoritti pääasiassa työhön palkattu muuttofirma. Muutama erityistä huolellisuutta vaativa kokoelman osa päätettiin kuitenkin puhdistaa ja pakata omin voimin. Näitä kokoelmia olivat jo edellä mainitut vanha Fennica, Ida Lönnrotin kokoelma, kulttuurien tutkimuksen ulkomainen arvokokoelma sekä osa karttakokoelmasta.
Vaikka nämä kokoelmat ovat käytössä vaurioituneita ja kuluneita, on vaurioituminen itse asiassa olennainen osa niiden historiaa. Näin arvelee konservoijamme Emmi:
”Kirjaston kokoelmien paikoittainen huonokuntoisuus johtuu osittain kokoelmien käytöstä. Kirjoja on lainattu ja luettu paljon, mikä näkyy kirjojen ulkomuodossa. Vauriot kirjoissa kertovat omaa tarinaansa: esimerkiksi Ida Lönnrotin kokoelma koostuu Lönnrotin perikunnan SKS:lle lahjoittamista kirjoista. Kokoelmaan kuuluva puulaatikko täynnä mm. koulunkäyntiin liittyviä pienpainatteita on arvokas kontekstissaan, vaikka yksittäisinä pienpainatteina huonokuntoiset teokset eivät välttämättä ole arvokkaita provenienssin puutteessa. Arvokokoelma Vanha Fennica sisältää vanhoja kirjoja, joista vanhimmat ovat Turun palosta 1827 pelastuneita.”
Ida Lönnrotin kokoelmaan kuuluu runsaasti ohuita paperikantisia teoksia, esimerkiksi erilaisia oppikirjoja. Oheiset kotelointia odottavat teokset on numeroitu ja pintapuhdistettu pölystä. Kuva: Emmi Kaartinen.
Konservaattorille vaikuttavin yksittäinen teos löytyi kirjaston karttojen joukosta:
”Ehkä 1900-luvulla sidotun 1700−1800-luvun karttoja sisältävä karttakirja pysäytti hetkeksi. Kirjan sivut ovat aivan repaleiset ja likaiset, useiden erityyppisten tahrojen värittämät mutta kauniit akvarellein väritetyt kartat ovat säilyneet yllättävän hyväkuntoisina sivuille pohjustettuina.”
Atlas compendiarius seu ita dictus Scholasticus minor (1753) lukeutuu kirjaston karttakokoelman hienoimpiin.
Mitä kirjaston oma väki sitten muuton yhteydessä teki? Varovaisen irtoliasta ja pölystä puhdistamisen lisäksi hauraimmat kirjat suojattiin arkistokelpoisiin, happovapaisiin koteloihin ja suojakuoriin.
Konservaattori Emmi Kaartinen puhdistamassa Vanha Fennica -kokoelman teoksia niiden pinnalle kertyneestä pölystä.
Kirjaston karttakokoelma kuivapuhdistettiin varovaisesti puhdistussienillä. Kuvan 1600-luvun kartta "Russiae, vulgo Moscovia dictae, Partes Septentrionalis et Orientalis" on kokoelman vanhimpia. Kuva: Emmi Kaartinen.
Kulttuurientutkimuksen ulkomaisen arvokokoelman teokset ovat aikanaan olleet erittäin ahkerasti käytettyjä. Monien kirjojen nahkaselkämykset kärsivät punakadosta, mutta kansien kuvioinnit ovat vielä säilyttäneet värinsä. Kuva: Emmi Kaartinen.
Happamat vanhat pahvi- ja paperiliuskat poistettiin kirjojen välistä. Muuttolaatikot pehmustettiin ja täytettiin huolellisesti. Kuplamuovia ja silkkipaperia kului!
Vanha Fennica -kokoelman hauraita teoksia suojattiin silkkipaperein ja arkistokoteloin.
Kaikkia varastoaineistoja ei toki pakattu ja puhdistettu aivan näin huolellisesti, mutta silti niiden muuttaminen vei aikansa. Omat haasteensa muuttoon toivat myös tilat: kirjaston vanhat varastot olivat sokkeloiset ja ahtaat työskennellä, eikä uudessa makasiinissakaan voinut olla montaa ihmistä hyllyttämässä samaan aikaan. Pakattujen muuttolaatikoiden sijoittelussa tetris-teema siis jatkui: kaikki liikenevät sopet kirjaston avokokoelmatiloja myöten olivat täynnä laatikoita.
Kuva: Tytti Rajahonka.
Saimme kuitenkin kaiken aikaa pidettyä asiakaspalvelumme avoimena. Rauhallinen kirjastoelämys oli valitettavasti kaukana muuton aikaan kirjastossa asioineiden kokemuksesta, sillä kävijän oli väisteltävä muuttolaatikoita ja pauhaavia imureita – myös avokokoelmat imuroitiin saman suven aikana.
Jatkosuunnitelmia
Nyt, alkusyksystä 2022 SKS:n kirjaston varastokokoelmat ovat olosuhdesäädellyssä tilassa, jossa lämpötilaa ja suhteellista ilmankosteutta tarkkaillaan.
Kirjaston kokoelmien säilyvyyden ja kunnon turvaamiseksi tehtävä työ ei kuitenkaan lopu muuton valmistumiseen. Oikeastaan se nyt vasta käynnistyy. Mahdollisimman pian muuton jälkeen työlistalla on punakatovaurioisten kirjojen käsittely. Lähivuosina tulemme keskittymään siihen, että keskeiset kokoelmamme sekä muu muuton yhteydessä huonokuntoiseksi havaittu aineisto olisi asianmukaisesti suojattu. Esimerkiksi kotimaisen kaunokirjallisuuden varastokokoelmassa on runsaasti hauraita, paperikantisia teoksia, jotka on suojattava.
Hyvät säilytysolosuhteet vähentävät aktiivisen konservoinnin tarvetta ja hidastavat esimerkiksi nahan tai selluloosapohjaisen paperin tuhoutumista. Säilytysolosuhteilla ja asianmukaisella suojauksella voidaan ehkäistä vaurioiden syntyä sekä mahdollisesti hidastaa jo alkaneiden vaurioiden etenemistä.
Myös homeiset aineistot eristettiin muuton yhteydessä ja ne pyritään lähivuosina toimittamaan konservaattorille puhdistettavaksi. Konservointi on erityisasiantuntemusta vaativaa, arvokasta käsityötä, jota SKS:n kirjasto voi perusrahoituksensa turvin teettää vain muutaman kirjan kerrallaan. Panostammekin siis edellä mainittuihin ennaltaehkäisevän konservoinnin toimenpiteisiin, joista eräs tärkeimmistä on aineiston puhtaanapito uudessa makasiinissa. Näin lika ja pöly eivät pääse vaurioittamaan aineistoja yhtään enempää. Säännöllinen siivous on myös paras keino torjua tuhohyönteisiä.
Historioitsija Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata (1705) pergamenttikansineen kuuluu kirjaston Skandinavian historian hyllyluokkaan.
Osa kirjaston henkilökunnasta puolestaan kouluttautuu muun muassa kirjojen korjauksessa, jolloin voimme jatkaa kirjaston perinnettä pienten korjausten tekemisessä itse, uusimman tiedon mukaan. Myös SKS:n kirjaston pitkää perinnettä kirjojen sidottamisessa pyritään jatkamaan.
Kaikki käyttö kuluttaa kirjoja, niin huolellinen kuin huolimatonkin. Tärkeää olisikin, että kirjoja käsitellään huolellisesti ja ohjeistettuna. Esimerkiksi huonokuntoisia ja arvokkaita teoksia tulisi käsitellä vain lukusalissa ja nitriilihansikkain. Kirjat tulisi tukea luettaessa niin, ettei selkään kohdistu kohtuutonta rasitusta. Isokokoiset, pehmeä- ja paperikantiset painatteet, julisteet ja kartat tulisi siirtää tukevan pahvin päällä pöydälle.
SKS:n kirjaston kokoelmiin valikoiduista uusistakin teoksista tulee ennen pitkää osa kulttuuriperintöä, sillä tehtäviimme kuuluu keskeisalojemme kirjallisuuden säilyttäminen tulevaisuuden tutkimuksen tarpeisiin. Tämän vuoksi myös uusien kirjojen kohteluun on kiinnitettävä huomiota.
Puhtaalta pöydältä
Sekä muutto- että kuntokartoitusprojekti ovat oivia esimerkkejä siitä, kuinka tärkeää on säilyttää huolellisesti tiedot aiemmin tehdyistä kokoelmanhoidollisista toimenpiteistä, mahdollisista kuntokartoituksista ja konservoinneista. SKS:n kirjaston tilanteessa meillä oli vain hajanaisia historiatietoja käytettävissämme, jolloin kuntokartoitustyö oli aloitettava puhtaalta pöydältä.
Kuten mikä tahansa muutto, tämäkin nosti varastojen hämystä silmiemme nähtäväksi aarteita, joita emme muistaneet kokoelmissamme olevankaan. Niitä on ilo ja kunnia vaalia. Kaikki SKS:n kirjaston kokoelmat on kuitenkin tarkoitettu ahkerasti luettaviksi. Yhteinen vastuumme on säilyttää teokset tuleville sukupolville; me kirjastossa huolehdimme asianmukaisesta säilytyksestä uudessa makasiinissamme, hauraimpien kirjojen ammattitaitoisesta konservoinnista ja joidenkin harvinaisimpien digitoinnistakin.
Then swenska kyrkeordningen (Stocholm : Amund Laurentzson, 1571)
Tämän verkkonäyttelyn ovat laatineet Emilia Tuohimetsä, Emmi Kaartinen, Enni Lappela ja Vesa Kyllönen. Tytti Rajahonka on auttanut näyttelyn teknisessä toteutuksessa. Näyttelyn kuvista vastaa Vesa Kyllönen ellei toisin ole mainittu.
Syksyllä 2022 SKS:n kirjaston näyttelyvitriineissä tulee olemaan esillä valittuja paloja verkkonäyttelyyn liittyen.