Siirry pääsisältöön

SKS:n kirjaston verkkonäyttelyt

Kesäremontteja

Kesäaika on seuran perustoiminnan kannalta hiljaista aikaa. Talo on kesäkunnossa, juhlasalin tuolit nurinpäin. Kirjasto on kiinni ja rutiinitöitä hoidetaan hitaammalla vaihteella. Kustannusvaraston hoitaja Elli Marsio raportoi sihteeri Tunkelolle kesäkaudella 1914:

”Muutoin on täällä kaikki aivan ennallaan  hiljaista ja rauhallista. Toimisto-aikaa olen omin lupineni vielä pitänyt parina tuntina sentakia, että varsinainen liike täällä on jokseenkin vähäinen. Maaseutukirjakauppiaat ovat kyllä tehneet tilauksensa entiseen tapaan, mutta täkäläisillä ei juuri ole tänne joka päivä asiaa ennen kuin koulut alkavat.”

 

Ote Matilda Bohmin kirjeestä

Kustannusvarojen hoitaja Matilda Bohm kirjoittaa 13. heinäkuuta 1926 sihteeri E. A. Tunkelolle: ”Kiven kootut teokset olisi painettava 500 paremmalle paperille nahkakansia varten.” Kirjeen marginaaliin Tunkelo on merkinnyt: ”Tästä ei ole ennemmin mitään puhuttu eikä päätetty.” Paria viikkoa myöhemmin, 28.7. päivätyssä kirjeessä Bohm jatkaa aiheesta painostavammin: ”Sanomalehdissä on kirjoitettu ja monet kymmenet ihmiset ovat siitä puhuneet, että pitäisi olla Kiven teoksista paremmalle paperille, suurta ja pientä kokoa – kaiken sorttista saatavissa. .. En ollenkaan pelkää, että Kiven teosten säilyminen jälkimaailmalle on vaarassa. Pelkään vaan että toiset kustantajat toimittavat, kun ei seura mitään uutta keksi. Mutta ehken se onkin tarkoitus. Seuran sihteerin on tehtävä ehdotus ja aloite.” Kuva: Vesa Kyllönen.

 

Kesäisin talossa pystytään tekemään sen kaipaamia pieniä korjauksia ja viilauksia.

Heinäkuussa 1911 vahtimestari Vihervaara kertoo sihteerille talossa tehdyn maalaustöitä, joiden takia ”akkuna on ollut kaiket päivät auki”, jotta keittiöön sijoitetut huonekasvit eivät kärsisi maalin hajusta eivätkä seinäpaperit vaalistuisi. Vahtimestarille on luotettu myös henkilökohtaisempia tehtäviä, sillä sihteeri Tunkelon anoppi näyttää asustavan sihteerin asunnossa tämän ollessa poissa. 18. heinäkuuta päivätyssä kirjeessä vahtimestari kertoo myös anopin voinnista:

”Tohtorinnan Äiti on erittäin hyvissä voimissa ja käskee paljon terveisiä, ja käskee ilmoittamaan että häneltä ei puutu mitään. Käyn joka aamu ja ilta katsomassa ja olen ottanut soittokellon jolla hän voi antaa merkin tänne alas jos äkkinäinen sairaus tai jokin muu asia vaatii pikaista apua. Ei pidä olla huolissaan Äidin suhteen.”

 

Ote Vihervaaran kirjeestä

Kesällä 1911 Vahtimestari Vihervaara kirjoittaa sihteeri Tunkelolle niittokoneista, joiden hintoja oli sihteerin puolesta tiedustellut. Kaupat Helsingissä suosittelevat Deeringiä ja Walter A. Woodin koneita. Kestäviä kuuluvat olevan, mutta ”k]auppiaat kiittävät tietyn aina tavaransa niiten hyvyyttä ei tiedä muut kun ne jotka niitä itse ovat tilaisuudessa koittelemaan omalla pellollaan”. Kuva: Vesa Kyllönen.

 

Talon pitkäaikaiset sihteerit E. A. Tunkelo (19101927) ja Aarne Anttila (19271952) pitävät ohjenuoranaan äärimmäistä säästäväisyyttä, joka tuntuu ulottuvan aina pienimpiin yksityiskohtiin asti. Tunkelo kääntää huhupuheiden mukaan kirjekuoretkin ja Anttila käy sulkemassa sähkövaloja, istuupa kuulemma kotonaankin pimeässä. Kustannusvarastosta 1910-luvulla vastannut rouva Marsio on yksi talon historian topakoista naisista, joka toimii niin kuin talon parhaaksi näkee, nuukaa esimiestään kumartelematta. Heinäkuussa 1912 hän on laitattanut kadun kuntoon:

”Seuran talon Ritarikadun puoleinen katuosa on nyt kokonaan uudelleen kivetty, työ maksoi 102 mk 50 penniä, ja oli se pakollinen sentähden, että sekä vastapään että viereisten talojen omistajat ovat samoin korjauttaneet katuosansa.”

Sotakesänä 1914 talon kirjastoon ja kellariin teetetään rautaluukut ja ovet. Rouva Marsio maalauttaa ne. Hän kirjoittaa kirjeeseen 5. syyskuuta:

”Niitten maalaamisesta ei ollut mitään puhetta, mutta kun akkunalaudat tulivat sellaiseen siivoon, ettei niitä oikein mielellään olisi maalaamattomina katsellut ja eiväthän ne tummat luukutkaan juuri hauskan näköiset olleet, niin päätimme täällä vahtimestarin kanssa yksissä neuvoin maalauttaa ne. Koko juttu nousee kai noin 60mkaan.”

Reipas Elli Marsio palaa seuraan myöhempinä vuosina töihin, kun talossa tarvitaan luotettavaa kesätuuraajaa.

 

Kolmanteen osaan: Näkymättömät kädet ►

Saavutettavuusseloste