Syynättyjä kokoelmia
Alkuvuonna 2022 toteutetussa kuntokartoituksessa erityistä huomiota kohdistettiin ymmärrettävästi vanhimpiin ja arvokkaimpiin osiin kirjaston kokoelmia. Kaiken kaikkiaan arvioitiin 18 eri hyllyluokkaa, mutta keskeisimpiä, ja muutonkin kannalta tärkeimpiä olivat
Kuva: Emmi Kaartinen.
Syyni kannatti. Paljastui näet, että aineisto oli joiltain osin kostunut ja likaantunut, mutta syitä tälle voidaan vain arvailla: hyvin mahdollista on, että esimerkiksi lika on voinut tulla kirjoihin jo ennen tilaan – suljettuun varastoon – viemistä. Joukossa oli tästä syystä paitsi punakatoisia myös sotkuisia, jossain vaiheessa hiukan homeellekin altistuneita kirjoja.
Paljastui myös, että konservointikin elää ajassa: esimerkiksi osa arkkiveisujen sidoksista on tehty 1800-luvulle ominaiseen tapaan, sen aikaisen arkistoinnin tarpeita varten, ja siksi samoissa kansissa saattoi olla hyvinkin eri kunnossa olevaa materiaalia. Niin ikään joitain aineistoja oli suojattu, mutta materiaalein, joiden on myöhemmin havaittu vahingoittavan kemiallisesti kirja-aineistoja.
Kulttuurien tutkimuksen ulkomaista arvokokoelmaa on puolestaan tilasyistä jouduttu säilyttämään väärissä olosuhteissa. Avohyllyissä olevat kirjat ovat altistuneet luonnonvalolle ja kadulle avautuvat ilmastointiaukot ovat olleet liian likellä.
Mutta kuuluu aineistoon myös paljon 1800-luvun puolenvälin kirjallisuutta, johon eivät aina edes optimaaliset säilytysolosuhteet auta. Tuolloin paperi on näet ollut pääsääntöisesti heikkolaatuista, koneellisesti valmistettua selluloosaa, ja ajan oloon se kellastuu, tummuu, repeilee ja haurastuu, säilytettiin kirjaa miten hyvin vain tai käytettiin kirjaa eli ei.
Lian, kosteuden, paperin haurastumisen tai kellastumisen lisäksi voi kirja kuin kirja, niin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa kuin muualla, kohdata muitakin vauriotekijöitä. Erilaiset tuholaiset houkuttuvat kirjojen sidosliimoista ja nahkakansista, rautagallusmuste syövyttää paperia, ja ymmärrettävästi kirjat myös kolhiintuvat ja rikkoutuvat käytössä.
Hyllyihin ja kirjojen väliin pesiytyy, ehkäpä unohtuu, myös erilaisia lippusia ja lappusia sekä paperiliittimiä ja niittejä. Tällaisten vauriotekijöiden minimoiminen kuuluu toki kirjaston kokoelmanhoidon perusteisiin.
Seuraavaan osaan: Suuri muutto ►