Konservointia SKS:n kirjastossa
Kokoelmanhoidon ja konservoinnin tarpeeseen on havahduttu SKS:n kirjastossa viimeistään 1980-luvulla. Tuolloin aloitettiin kirjaston kokoelmien arvokkaimpiin osiin kuuluvan Vanhan Fennican, siis ennen vuotta 1809 julkaistun suomenkielisen kirjallisuuden kokoelman konservointi. Työtä jatkettiin projektirahoituksella myös 1990-luvulla.
Koska Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla ei ole ollut palkattua konservaattoria, on joidenkin kokoelmien osalta – esimerkiksi karttojen – kuntokartoitusta, puhdistusta ja korjauksia tehty sittemmin esimerkiksi EVTEK:in (nyk. Metropolia-ammattikorkeakoulu) paperikonservoinnin opiskelijoiden harjoitustöinä. Konservointi kysyy näet rahaa ja erityisosaamista, ja siksi SKS:nkin on täytynyt turvautua erilaisiin yhteistyöratkaisuihin.
2000-luvun alussa kirjasto solmi esimerkiksi viisivuotisen sopimuksen Tarton yliopiston kanssa, ja sen tiimoilta Tarton yliopiston kirjaston konservointiosasto kunnosti Vanhan Fennican aineistoja ulkopuolisen rahoituksen turvin. Vanhan Fennican pienpainatteiden konservointihanke toteutettiin puolestaan vuonna 2007 yhteistyössä Kansallisarkiston konservoijan kanssa.
Hankkeen päätyttyä kirjastossa on keskitytty oman henkilökunnan voimin ennen muuta ennaltaehkäisevään konservointiin sekä aineiston suojaamiseen, sikäli kun siihen on ollut resursseja. Tuolloin myös ajateltiin, että varsinainen konservointityön suunnittelu aloitettaisiin vuoden 2010 jälkeen, kun makasiiniin liittyvät tila- ja asiakaspalvelusuunnitelmat ovat hahmottuneet. On kuitenkin vienyt vielä kymmenen vuotta ennen kuin tähän suunnittelutyöhön on lopulta saatu mahdollisuus tarttua. Pohjatöitä voitiin toki tehdä ennen makasiiniakin, sillä esimerkiksi vuoden 2004 laajan karsintaprojektin yhteydessä laadittiin jo alustavia arvioita jäljelle jäävän kokoelman konservointitarpeesta.
Aktiivinen konservointi on kallista ja aikaa vievää. Jo sellaista suunniteltaessa joudutaan ottamaan monia eri tekijöitä lukuun: onko konservoitava aineisto kirjaston kokoelmien ydintä? Millaisessa kunnossa tuon kokoelman kirjat ovat? Millaisissa tiloissa konservoitavia aineistoja voidaan käsitellä? Aktiivista konservointia suunnitellessa on huomioitava myös aineistojen luonne käyttöesineinä.
Pääasiassa kirjaston kokoelmatyö on ollut konservoinnin osalta juuri ennaltaehkäisevää. Se tähtää aineistojen käyttöiän pidentämiseen parantamalla kirjojen säilytysolosuhteita sekä suojaamalla aineistoja asianmukaisesti. Pienpainatteita on esimerkiksi siirretty happovapaisiin ja umpinaisiin koteloihin, ja huonokuntoisia kirjoja sidotettu sitomoissa. Käytännössä kirjoja voidaan myös joutua siirtämään etukäteen tilattavaksi lukusaliaineistoksi. Näiltäkin osin opissa on variksenpoika tuulessa: oikeanlaisten säilytys- ja käsittelyolosuhteiden sekä oikeanlaisten suojausmateriaalien ymmärtämiseksi tarvitaan säännöllistä perehdytystä.