Vanhemmasta Kivi-tutkimuksesta on hyvä nostaa esiin ainakin Viljo Tarkiaisen läpiluotaus Aleksis Kivi. Elämä ja teokset (Werner Söderström, 1915) ja erityisesti sen luku XV, jossa kuvataan Seitsemän veljeksen syntyvaiheet sekä pohditaan kuvauksen suhdetta todellisuuteen ja kirjallisuuteen. Tarkiainen hakee toisin sanoen todellisuusvastetta; minkä verran Kiven romaanissa ”on tosiperäistä ja minkä verran vapaata mielikuvitusta”. Tutkimuksesta löytyy myös tunnettu luonnos Seitsemän veljeksen tapahtumapaikkojen kartasta. Teoksen sisäkertomuksille Tarkiainen tavoittaa esikuvia niin kansansaduista kuin kirjallisista lähteistä.
Seitsemän veljeksen rakenne historiallisine kerrostumineen on ollut yksi romaaniin kohdistuvan tutkimuksen kestoaiheista. Tarkiaisen jälkeen siihen tarttuivat Novellin teoria –kokoelmassaan (Otava, 1958) Rafael Koskimies ja myöhemmin Aarne Kinnunen monografiassaan Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä (SKS, 1973).
Koskimiehen ”tyylintutkimuksen soveltamiskoe” jatkuu vielä Kivi-tutkimuksessa Aleksis Kivi. Henkilö ja runous (Otava, 1974), mutta siinä hän myös etenee antamaan veljeksistä tarkkanäköiset luonnehdinnat. Jo reilua kymmentä vuotta aiemmin oli Vilho Suomi hahmottanut vaiteliaan, jos kohta väkevän Tuomas Jukolan henkilökuvaa artikkelissaan, joka on julkaistu Lauri Viljasen juhlakirjassa 1960 (Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosikirja 18).
Ylisummaan vanhemman Kivi-kirjoittelun kannalta hyvä hakuteos on Sulo Haltsosen Aleksis Kivi 1860-1960. Bibliografinen opas Kiven maailmaan (SKS, 1964). Se näet kokoaa yhteen siihenastiset käännökset eri kielille, mukaelmat sekä tutkimuksen. Jälkimmäisen seulominen lehtikirjoitusten seasta voi tosin osoittautua nykylukijalle työlääksi.
Kuva: Vesa Kyllönen
Kivi-tutkimus heijastelee toki myös kirjallisuudentutkimuksen omia kehityskulkuja. Sitten Kinnusen Tulen, auringon ja seitsemän veljeksen, on muotoa ja rakennetta painottavien luentojen rinnalle tullut toisin itsensä asemoivaa tutkimusta. Varsinkin 2000-luvun alkuun ajoittuu kosolti toisistaan loittoneviakin tutkimushaaroja.
Huomattava on yhtäältä esimerkiksi Pirjo Lyytikäisen lajiteoreettinen Vimman villityt pojat. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji (SKS, 2004). Jyrki Nummi on puolestaan kirjoittanut pitkän artikkelin Kiven romaanin ja Raamatun suhteista (Sepeteuksen pojista voiton sankareiksi, teoksessa Raamattu kotimaisessa kirjallisuudessa, Yliopistopaino, 2002). Kulttuurihistoriallisessa perspektiivissään ohittamaton taas on Hannes Sihvon Elävä Kivi. Aleksis Kivi aikanansa (SKS, 2002). Näitä – ja omaa monografiaansa – täydentää myös Aarne Kinnunen tutkimuksellaan Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet (WSOY, 2003).
Kuva: Vesa Kyllönen
Toisiin, ennennäkemättömiin suuntiin pyrkiytyvää tutkimusta voinee jäljittää Leena Kirstinän Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosiseminaarissa pitämään puheeseen (julkaistu Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosikirja 55, 2002), joka käsittelee halun kysymyksiä Kiven romaanissa. Luennan painopiste on Seitsemän veljeksen sisäkertomuksissa, mutta yhtä lailla lukutaidottomuudessa, joka toimii romaanissa keskeisenä halun esteenä.
Kirstinälle omistetussa juhlakirjassa Rappauksia. Esseitä Kirjallisuudentutkimuksesta (Atena, 2004) Juri Joensuu jatkaa siitä, mihin Kirstinä jää. Joensuun artikkelissa ”Seitsemän veljeksen villitsemänä – transgressio Aleksis Kiven romaanissa” hillittömyys luetaan halun kääntöpuoleksi, ja näitä purkautumisia Seitsemässä veljeksessä hän käy etevästi lävitse. Myös Lyytikäinen käsittelee Vimman villityissä pojissa hillittömyyden tai rajanylityksen aihetta varsin pitkällisesti.
Mutta kurottautuu uudempi Kivi-tutkimus kolmanteellekin, nimittäin kohti yhteiskuntaa. Esko Rahikaisen Impivaaran Kaski. Aleksis Kivi kirjallisuutemme korvenraivaajana (SKS, 2009) lähenee näkökulmassaan kirjallisuudensosiologiaa, sillä Rahikainen ei ainoastaan käy läpi romaanin syntyvaiheita, vaan tarkastelee myös sen vastaanottoa, markkinointia ja lukemistapoja. Matti Hyvärisen Kulttuurintutkimus-lehdessä (2004, 21) julkaistu artikkeli ”Seitsemän veljeksen pidätelty kansakunta” käsittelee puolestaan veljesten suhdetta kansakuntakysymykseen.
Kansainvälisesti huomattava Kivi-aiheinen tutkimus taas on Douglas Robinsonin liki uunituore Aleksis Kivi and/as World Literature (Brill, 2017).
Viimeiseen osaan: Impivaarasta ihmisten ilmoille ►