Tuntemattoman sotilaan varhainen jenkkipainos ei ole kuitenkaan lajissaan ainoa epäonnistunut käännös Linnan romaaneista. Varpio pitää esimerkiksi ensimmäistä saksankielistä käännöstä liki yhtä kelvottomana – eikä hän ole arviossaan yksin. Myös Kreuze in Karelien -käännös (1955) tehtiin Stormbomin ruotsinnoksen pohjalta mutta nähtävästi kiireessä tai muutoin puolitiehen jättäen. Kirjan nimi vaihdettiin saksalaiselle kulttuurille ilmeisesti sopivampaan muotoon, mikä ei liene suuri rike, mutta nopeakin silmäys auttaa ymmärtämään, missä oikeastaan mentiin matalimmasta kohdasta aitaa: yksin kirjan kannessa on kirjailijan nimi väärin. Nimiösivun kääntöpuolella alkuteoksena mainitaan Tuntematou Sotilas.
Jo vuoden 1956 Parnassossa käytettiin saksannoksen tiimoilta parikin puheenvuoroa. Carl-August von Willebrand esitti ensinnä, että
kirjan yli on kaadettu sangollinen kaikkein likaisinta fantasiaa, mikä saattaa sen Saksassakin alkuteoksen seuraajaksi mainostettuna hyvin epäilyttävään valoon.
Eila Nisonen jatkoi tätä ajatusta seuraavassa numerossa laveammalti ja päätteli lukuisien esimerkkien valossa:
Turhaa lienee pohtia, johtuvatko nämä kaikki kääntäjän suomenkielen (tai ruotsinkielen?) taitamattomuudesta vai suuresta avustajajoukosta, mutta ilmeistä on, että käännös näine virheineen muuntaa erittäin ikävällä tavalla Linnan kirjaa, jopa osittain sen henkeäkin.
Matson tiesi puolestaan jo varhain kertoa, että saksankielisenä alkuteoksen luonne oli hämärretty rakenteen osalta, sillä sitä oli parannellut viisi eri kustannustoimittajaa. Mylläyksen tavoitteena oli ollut saada kirjasta ”yleisölle mieleinen”.
Saksannoksia Tuntemattomasta sotilaasta on ilmestynyt sittemmin useampi. Alfred Otto Schwede käänsi vuonna 1973 kirjan ensimmäisen kerran, ja viimeisin saksannos, Schweden ja Angela Plögerin käännös suomesta, julkaistiin nimellä Kriegsroman (2000). Se pohjautuu nimensä mukaisesti Sotaromaaniin (2000). Kuten vironkielisestä Sõjaromaanistakin (2006), on Tuntemattomasta sotilaasta karsittuja osioita merkitsevät kursiivit jätetty tässä saksankielisessä painoksessa pois.
Tuntemattoman sotilaan ranskannos (1956), kääntäjinä Claude Sylvian ja Jaakko Ahokas, lukeutuu puolestaan onnistuneimpiin Linnan romaanien käännöksistä. Siinä, kuten vuotta myöhemmin ilmestyneessä ja Rafael Vázquez-Zamoran kääntämässä espanjalaisessakin laitoksessa, teoksen nimi on vaihdettu monikkoon, jotta se ei mielikuvissa yhdistyisi sikäläisiin ”tuntemattoman sotilaan” merkityksiin.
Oman lukunsa muodostavat kuitenkin ne karsimistoimenpiteet, joita Linnan romaanien käännöksiin on ajan saatossa kohdistettu. Muihinkin kuin ensimmäisiin englannin- ja saksankielisiin painoksiin kajottiin näet kovalla kädellä. Esimerkiksi norjankielisestä Pohjantähden 3. osasta leikattiin Varpion laskujen mukaan pois 15 %, ja hollantilaisista ja espanjalaisista Tuntemattoman sotilaan käännöksistä poistettiin puolestaan kosolti Jumalaan ja kirkkoon kritisoiden suhtautuvia osioita – sellaisiakin, jotka oli kelpuutettu Linnan käsikirjoitusversiosta itse romaaniin. Huumoria taas on poistettu erityisesti Pohjoismaiden ulkopuolella julkaistuista käännöksistä.