Kääntämisen hämärä
Suomen kielellä kirjoitettu lastenkirjallisuus on luonnoltaan kansainvälistä. Alusta asti lastenkirjailijat ovat ammentaneet vaikutteita maailmalta, samalla kun rakastettuja ja tulevia klassikoita on käännetty suomeksi. Kirjallisuusviennin näkökulmasta kehitys on kuitenkin ollut hitaampaa. Suomesta muille kielille käännettyä lastenkirjallisuutta – kuvakirjallisuutta eritoten – on saatu odottaa kirjallisuuden kentälle aivan viime vuosikymmeniin asti.
Toisaalta kulkema Arvid Lydeckenin (1884−1960) vironnoksista ja Anni Swanin (1875−1958) ruotsinnoksista tähän päivään on ollut pitkä, mutta tavallaan myös luonnollinen, kytkeytyyhän lastenkirjallisuuden kehitys kiinteästi maailman muuttumiseen eli globalisaatioon. Kirjallisuuden kenttä on sadassa vuodessa kansainvälistynyt voimakkaasti, monipuolistunut ja yksin jo lukuharrastuksesta on tullut liki kaikkialla maailmassa entistä tärkeämpää. Siksi myös suomenkielistä lastenkirjallisuutta käännetään 2020-luvulla vuosittain noin 50 kielelle.
Kirjallisuudentutkimuksen kirjon huomioiden on silti hämmentävää, kuinka vähälle huomiolle kääntäjät – ja nimenomaan suomesta muille kielille kääntävät kääntäjät – ovat suomalaisessa tutkimuksessa jääneet. Vaativien käännösten tekijöitä on toisinaan nostettu, ja suomennoshistoriaa on toki tutkittu paljonkin, mutta kysymykset siitä, mille kielille suomenkielistä lastenkirjallisuutta on käännetty tai miten suomi lasten kuvakirjallisuuden kääntäjien työssä soljuu sekä oikuttelee, ovat edelleen vailla kattavia vastauksia.
Lastenkirjallisuuden kääntäjiä kyllä myös huomataan ja heidän työtään arvostetaan. Riitta Oittisen työ käännöstutkimuksen saralla on saanut ajan oloon rinnalleen populaareja julkaisuja, ja esimerkiksi kuluvan vuoden 2022 ensimmäinen Onnimanni-lehden numero (1/2022) kysyy vasiten kääntämisen kysymyksiä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.
Omia näkemyksiään on jakanut myös Arja Kanerva, jolla on ansioissaan jo yhdeksisenkymmenen kuvakirjan käännökset. Kymmenen vuoden takaisessa Virikkeitä-lehdessä (4/2011) hän pohtii:
”Niin kuin kaikessa kääntämisessä, on aluksi päästävä sisälle kirjan tyylilajiin ja henkeen, löydettävä sen kieli. Lähdetekstissä on usein myös lasten käyttämiä puhekielisiä ilmaisuja, mikä voi aiheuttaa ongelmia, jos ei ole ajantasaista kontaktia kielialueen lasten elämään.”
Osaltaan tämä Kanervan näkemys tarjoaakin oivan alun käännöstyön moninaisuuden hahmottamiseksi. Lastenkirjallisuudessa merkitsevää ovat ainakin teoksen tyyli, henki, kielenkäytön tapa ja suhde synty-ympäristönsä lastenkulttuuriin. Miten silloin kääntäjät kohtelevat suomalaista lasten kuvakirjallisuutta? Miten he ottavat huomioon tyyliseikat ja tekstin erityispiirteet?
Kirjallisuuden vientikeskus FILIn ylläpitämä käännöstietokanta taas on kelpo väline käännösten runsastumisen määrälliseen hahmottamiseen. Käytännön työtä lastenkirjallisuuden parissa viitetietokanta ei tietenkään valota.
Vuonna 1977 SKS:n yhteyteen perustettu FILI (Finnish Literature Exchange) toimii kuitenkin juuri kääntämisen tukiorganisaationa. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntäjille FILI järjestää koulutusta sekä tukee ulkomaisia kustantajia myöntämällä käännöstukea ja kuvakirjojen painatustukea.
Tätä näyttelyä tehdessämme olemme kääntyneet juuri FILIn laajan kääntäjäverkoston puoleen. Pyysimme kääntäjiä kertomaan omia näkemyksiään kääntämisestä.